Iloisen ja inspiroivan taidekoulun vetäjä

Ulla Suonio

Kuvataitelija, kuvataideopettaja Ulla Suonio ateljee Hellahuoneella

Olen äiti, talviuimari, innostuja ja kannustaja.


Inspiroidun ihmisten kohtaamisista sekä värien maailmasta. Löydän rauhan ja ilon taiteesta sekä luonnossa metsästä tai veden ääreltä.


Ammatiltani ja koulutukseltani olen kuvataiteilija (AMK), kuvataideopettaja/luokanopettaja (TaM).



Akryylimustemaalaus. Harjoitus akryylimusteilla. Pienoismaailma joka voisi olla vedenalainen maailma tai kasveja tuulessa.


Opiskelin nuorena aikuisena kuvataidetta ensin vuoden Pohjois-Savon kansanopistossa kuopiolaisten kuvataiteilijoiden opettamana ja sain heiltä valtavasti oppia, inspiraatiota ja kannustusta. Se vuosi oli suuria harppauksia ja kehittymistä.


Sen jälkeen opiskelin Joensuussa kuvataiteilijan ammattikorkeakoulututkinnon ja myöhemmin Helsingissä Taikissa taiteen maisterin tutkinnon.


Opiskeluaikoina innostuin maalaamisen ja grafiikan lisäksi kuvanveistosta, ympäristötaiteesta, performansseista. Halusin kokeilla kaikkea, kuten vuolukiven veistoa, betonivalua ja mosaiikkien tekemistä.


Joensuun ajoista haluan nostaa meidän oman performanssiryhmän nimeltä SuoMen, jonka kanssa teimme kantaaottavia performansseja ja taidekonferenssimatkoja Suomen kaupunkien lisäksi Amerikkaan ja Venäjälle.


kuitukärkikynällä piirretty ja vedellä levitetty muste. Kuvassa herkkä naisen muotokuva.
Akryylimusteilla tehty luova naisen muotokuva.
Kuitukärkikynällä ja siveltimellä tehty akvarelli muotokuva naisesta.

Taideopintojen jälkeen muutin Helsinkiin, jossa minulla oli oma työtila Vallilassa. Tein taidetta, pidin näyttelyitä yksin ja yhdessä taiteilijaystävien kanssa ja hain apurahoja. Sain näyttelykuluihin pieniä apurahoja, mutta elättäminen taiteella oli kaukana.


Työskentelin samalla osa-aikaisesti kahvilassa, pidin maalausryhmää aikuisille Espoossa ja toimin sijaisena päiväkodeissa ja alakouluissa.


Opettaminen tuntui luontevalta ja imaisi minut nopeasti mukaansa. Pian huomasin olevani (pelkällä kuvataiteilijan ammattitutkinnolla) luokanopettajan äitiysloman sijaisena itähelsinkiläisessä alakoulussa, jossa viihdyinkin ja rehtorin mielestä olin "synnynnäinen opettaja".


Pidin opettamisesta ja halusin pätevöityä, joten hain opiskelemaan kuvataidekasvatusta Aalto-yliopiston Taideteolliseen korkeakouluun. Opintojen aikana olin "opiskelijavaihdossa" Helsingin yliopistossa ja valmistuessani taiteen maisteriksi, minulla oli kuvataideopettajan ja luokanopettajan pätevyydet.


Tein vuosia töitä luokanopettajana Itä-Helsingissä ja harrastin taidetta omaksi ilokseni. Pikkuhiljaa harrastaminen muuttui tekemisestä kokemiseksi, eli näyttelyiden seuraamiseksi.

Luonnoskirja mukana rannalla. Rannalla piirtämässä kallioita ja kiviä. Luonto on inspiroiva.

Inspiraatiota luonnosta, Ruissalossa keväällä 2024.

Perheemme muutti Turkuun 2015 mieheni työn takia. Sain kuvataiteen lehtorin paikan yhtenäiskoulusta Piikkiöstä ja oma luova tekeminen suuntautui lähinnä vanhan talon remonttiin ja sisustamiseen, somekuviin ja ompelemiseen. Sain kokeilla ja leikkiä väreillä.

Taiteilijan blokki - ja siitä vapautuminen

Taiteen tekemisen suhteen olin täysin lukossa. Suorastaan välttelin kyniin ja siveltimiin tarttumista, koska pelkäsin epäonnistuvani. Tein ainoastaan pakollisia juttuja töissä. Oma taiteen tekeminen oli vaikea aloittaa vuosien tauon jälkeen. Olin liian ankara itselleni ja kriteerit omille tuotoksilleni olivat korkealla. Omien tuotosten näyttäminen hävetti.


Ulla piirtää taidepäiväkirjaan tusseilla ja akryylimusteilla. Ateljeen pöydällä on akryyiväreja ja akryylimusteita.


Uusi alku taiteilulle lähti nuorimman lapseni kanssa ruokapöydän ääressä piirtelystä. Piirsimme yhdessä, piirsimme samalla paperille sikin sokin, piirsin hänelle kuvia autoista ja elämästä, maalasimme yhdessä ja innostus alkoi kasvaa...


Samaan aikaan törmäsin netissä Riika Pikkuvirran taidepäiväkirjakurssiin, jonka nappasin heti ja sen avulla taiteen tekemisestä tuli päivittäistä, eikä lopputuloksella ollut niin väliä. Tärkeintä oli tehdä ja leikkiä väreillä. Pääsin omista lukoistani ja sain luovuuden tulpat auki. Olen ikuisesti kiitollinen, että osallistuin kurssille <3.


Viimeiset vuodet olen taiteillut lähes joka päivä jotain, enemmän tai vähemmän. En ole enää osannut lopettaa, enkä ole kyllästynyt. Opin taidepäiväkirjakurssilla, että pieni hetki päivässä riittää. Luonnoskirja, kynä ja sivellin kulkevat yleensä mukanani joka paikassa. Luovuus lisääntyy tekemällä luovia asioita. Pieni viivan piirtely on ihan hyvä ja se riittää ja se auttaa, jos on vaikea keksiä mitä tekisi tai piirtäisi.

Ulla Suonion taideteos jossa villi ja kaunis nainen. Puninen ja vaaleanpunainen maalaus naisesta jolla on silmät kiinni.

"Ajatukset pörrää ja tunteet kieppuu", akryyli kankaalle 2023, koko 100 x 80 cm

Nykyisin opetan ja teen taidetta. Minä maalaan, teen kollaaseja ja kokeilen erilaisia sekatekniikoita. Saan omasta taiteen tekemisestäni valtavasti inspiraatiota opettamiseen ja jaksamiseen työelämässä ja toisinpäin. Opettaminen antaa inspiraatiota omaan tekemiseeni.


Oman taiteentekemisen avulla pidän mielen hyvinvoivana ja levollisena ja opettamisessa parasta on nähdä kun oppilaat innostuvat ja kehittyvät.


Asumme satavuotiaassa talossa ja piharakennuksessamme on aikoinaan asuntona toiminut hellahuone, jossa minulla on oma taideateljee ja jossa järjestän taidepajoja. Ateljee on vaatimaton, mutta viihtyisä.


Sivutoimisena taideyrittäjänä omilla vahvuuksilla toimimista: luovuuden herättelyä ja taiteilun ilon levittämistä kaikille!

Luova maisemamaalaus. Melkein abstrakti maalaus, jonka nimi on Villi luonto.

"Villi luonto", sekatekniikka kankaalle 2024, 35 x 70 cm

Ulla Emelia Art

Ulla Suonio

ulla@ullaemeliaart.fi

y-tunnus: 3474023-4

Kirjaudu verkkokurssille